Historiaa

Toiminnanjohtaja Eeva Stiina Sutinen s.1895 k.1973

Pohjois-Karjalan Juuassa syntynyt kotitalousteknikko Eeva Sutinen, kansan suussa ''kerho-leva'', teki Vesannolla pitkän päivätyön. Maatalouskerho oli aloittanut toimintansa jo vuonna 1929 ja sen neuvojaksi Eeva tuli Marttapiiriliiton osoittamana jo mainittuna vuonna. voimakkaana persoonana hän teki lähtemättömän vaikutuksen pitäjäisiin.

Lukemattomat matkansa hän teki enimmäkseen polkupyörällä. välillä toki taimilaatikot ja siemenpussit sullottiin maitoauton tahi muun sopivan kulkuneuvon lavalle. Moniin taloihin ei vielä ennen sotia ollut muuta tietä kuin kinttupolku ja järvi. silloin oli tultava niin likelle kun kullakin kulkuneuvolla pääsi, ja loppu matka oli pyydettävä soutaja saattamaan järven taa.

Kerhoneuvojan tehtävä oli edistää puutarhaviljelyistä pitäjässään. Siemenet ja taimet Eeva tilasi Siemen OY:ltä jolla jo varhain oli tarjota laaja valikoima niin keittiöpuutarhan ryytejä kuin koristekasvejakin. Etenkin sotavuosina juurikkaat olivat arvokas ravintolisä maassa, jonka kauppayhteydet ulkomaille olivat miltei tyystyn poikki.

Ahkerimpien kerholaisten kanssa Eeva Sutinen teki jopa jalostustyötä. Esimerkiksi Mattilassa hän ymppäsi samaan omenapuuhun kahta eri lajiketta, punaista  kanelia ja velttiä. Perustyötä oli jokaisen kerhopalsatan tarkastaminen useita kertoja kesässä sekä tästä tehtävä kirjanpito. Tämä vaihe oli monelle lapselle pienoinen kauhun paikka, sillä Eeva vaati säntillisesti tehdyt numerot ja suorat sarakkeet.

Varsinaisen puutarhojen kasvilajien lisäämisen ohessa kerhoneuvoja piti emännille ja tyttärille kursaeja mitä moninaisimista aiheista . Teemana saattoi olla ruuanlaitto, lampaanhoito, mehun keitto tai pellavan viljely ja käsittely. Sotavuosien pula-aikana jokainen taito samoin kun viljelykappale oli tarpeen. Puute oli yksin tupakastakin, ja niinpä alajan pentien kerhopalstana oli kessuhalme.

Pitkä päivätyöä - 35 vuotta- synnytti suuren määrän kaskuja ja anekdootteja. Läheinen työtoveri, maatalousneuvoja Aarne Alaja, muotoili jopa uuden sanonnan perinteisestä kevään merkistä: ''Kun sä kuulet Sutisen äänen, ällös mene järven jäälle!''

Samoin muistelivat Sonkarin koulun oppilaat varmoja kevään enteitä: ''kottarainen, rastas ja sutis-leva!''

Kaikille ei kerho sentään maistunut. Niiin Säkkimäen Ilmari kuin Pirtin Timokin suuhun on sovitettu tuskastunut tokaisu: ''Sutis-homma huono homma, en tule kerhoon!''

Eeva Sutinen jätti tehtävänsä täysin palvelleena vuonna 1964; läksiäiset pidettiin vesamäen hepolassa

Maatalouskerhon nimi oli vaihtunut 4H-kerhoksi ja alkuvuodesta 1973 Vesannon 4H-yhdistys kutsua Eevan kunniajäsenekseen. Kukkia oli ojentamassa uusi kerhonneuvojasukupolvi, Leena Kuhmonen, sekä yhdistyksen puheenjohtaja Toini Minkkinen. Pitkä työsarka, joka muutti monipuolisti vesantolaista ruokapöytää ja auttoi siirtokarjalaisten sopeutumisesta uudelle kotiseudulle oli saatu päätökseen.